Väsynyt selviytyjä

Aivan hukassa ja yksinäinen, silti muiden ympäröimänä. Sisimmässäni asuva toivon liekki on välillä pelkkää hiilloksen loistoa. Jonain päivinä ja hetkinä täyttä tulta. Toivo ei sammu koskaan. Olen pahimmistakin asioista selvinnyt. 

Olen silti erittäin väsynyt selviytymään. Tahtoisin purkittaa kaikki tunteet ja koneellisesti jatkaa eteenpäin. En ajoittain jaksaisi tunteita ja niiden syvää skaalaa. Tunteettomana olisi helpompi askeleita ottaa. Mutta silloin en olisi minä. Enkä ikinä tahtoisi olla mitään muuta kuin mitä olen. Ristiriitaista. 

Pohdin ääneen sellaisia asioita joista harva saa kiinni. Mutta te kultaiset sielut jotka saatte, ette tiedäkään kuinka paljon se merkitsee mulle. Suuri sydämellinen kiitos kaikista viesteistänne ja teidän resonoivista energioista. Lämmittää mieltä kun ei tarvitse täysin yksin pohtia ja pyöritellä näitä. Se, että tiedän jonkun ymmärtävän edes vähän, tuo lisää hohtoa mun sisimmän toivon liekille. 

Juuri nyt tosin se on sammumispisteessä. Tänään luovuttamisen hetket ovat olleet läsnä. Mutta en luovuta. Perkele. (Anteeksi kielenkäyttöni.) En ikinä luovuta!!!!! Jos mun selviytymisten myötä voin olla jollekin suojelusenkeli tai valoa kohti johdattava henkinen halaus, oon äärimmäisen kiitollinen. Vertaistuen antamisen voima ja sen kokeminen on jotain niin kullanarvoista ettei sille löydy sanoja. Se on todellista rikkautta. 

Elämä kuljettaa ja aika auttaa. 

Tässä lopuksi vielä quote yhden kaatumiseni jälkeen:

-Salla Nyholm- 

#ownquote #soulofsalla 

#sallansilmin #hope #life 

Herättääkö aihe sinussa jotain tunteita tai ajatuksia? Feel free to dm ⬇️