Tehokkuuden ihailusta terveelliseen tasapainoiluun

03.01.2022
Olen kiinnittänyt huomiota itseäni huolestuttavaan ilmiöön. Tuntuu siltä että nykyään ihaillaan tehokkuutta, kovaa raatamista sekä ylitöitä ja sitten vuorostaan "palkitaan" itsemme vapailla hetkillä.


Mutta kun... Eihän sen tulisi mennä niin? 

Missä se terve tasapaino piilee? Lepo ei ole palkinto, vaan jokaisen ihmisen perustarve.

Tehokkuuden ihailu ja jatkuva asioiden saavuttaminen saattaa herkästikin johtaa ylikuormitukseen ja sen myötä uupumiseen ja muihin terveydellisiin haasteisiin.

 

Tiedän vahvan perfektionistin piirteiden- ja taipumusten myötä kuinka helppoa on jumittua tekemään töitä (jopa) vapaa ajalla sen takia koska on saanut suurta ihailua tehokkuudesta. Tästä se epäterveellinen oravanpyörä herkästi lähtee pyörimään. Puhun siis haitallisesta tehokkuuden ihailusta ja kyvyttömyydestä vastaanottaa työn paiskimisen palautetta tekemättä kovemmin ja enemmän. 


Olin ennen se, joka teki kaiken ja enemmänkin. Se, joka antoi elämänsä työlle välittämättä omista voimavaroista ja palautumisen tärkeydestä. Ei näin. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoinen!


Muista sinä rakas ihminen, että tehokkuus ei määritä sinun ihmisarvoa tai osaamista. Sinä olet ihminen, etkä kone. Joskus meillä jokaisella on päiviä, jolloin voimavarat ovat normaalia alhaisemmat. Silloin on täysin ok tehdä vain ja ainoastaan tarvittava. Itseasiassa milloin tahansa on ok tehdä vain tarvittavat työtehtävät. 

 

Työ on vain työtä. Elämä on täynnä kaikkea muuta tärkeämpää.


Armollisuus, lepo, meditointi, kehon kuuntelu ja syvän palautumisen merkitys ovat asioita joita olen opetellut ja vihdoin sisäistänyt niiden kultaakin kalliimman arvon.

 

Herääkö sinulla jotain ajatuksia tai tuntemuksia näistä aiheista?