Sisimmän kriitikon voittaminen ja armollisuus (Osa 2)

Armollisuuden oppiminen on tärkeää paremman mielenrauhan saavuttamiseksi ja jotta kokonaisvaltaisesti voisimme paremmin. 

On tietyllä tavalla pelottavaa kuinka paljon itsestämme ajoittain tai jatkuvasti vaadimme. Ihan kun oltaisiin jotenkin "huonompia" jos ei vahva itsekriittisyys nousisi taivaisiin milloin mistäkin asiasta. 

Sisimmän kriitikomme voittaminen sujuu pienin muutoksin. Mielestäni on tärkeää muistaa ettei kukaan meistä ole täydellinen. Täydellisyys on saavuttamaton ja ärsyttävä termi, joka tarkoittaa loppujen lopuksi kaikille meille aivan eri asiaa. 

Mokailu ja erehdykset kuuluvat elämään, vaikka ne eivät tunnu mukavilta asioilta. Asioista voi ottaa oppia jotta osaa toimia paremmin ja lempeämmin jatkossa. 

Muista puhua itsellesi niin kuin puhuisit rakkaallesi. Miksi sinä ansaitsisit kovia vaatimuksia suorituksistasi tai miten ihmeessä sun oma arvo riippuu miten kovaa duunia esim paiskit? 

Olet taitava, kykenevä, riittävä juuri niillä voimavaroilla mitä sinulla on just nyt. Kukaan meistä ei ole super ihminen, ja jos on, niin kyseessä on keksitty sankarihahmo elokuvasta tai sarjasta.

Sinä ansaitset rauhaa, armollisuutta ja rakkautta päästä varpaisiin. Muistathan puhua itsellesi lempeästi? 

Herättääkö nämä aiheet sinussa jotain?