Sisimmän kriitikon voittaminen ja armollisuus (Osa 1)

Olet uniikki ja arvokas juuri sellaisena kuin olet, sellaisena kuin sinut on luotu. Ilman filttereitä ja meikkiä, ilman vahvaa tyyliä. Riisuttuna kaikesta. Sinä loistat sinuna. Anna itsesi loistaa aitona. Anna arvomaailmasi näkyä vahvasti. Puutu vääryyteen. Laita hyvä kiertämään. 

Kun tutkit itseäsi syvemmin, saatat ajatella että sinulla on "virheitä" tai että sinulla on vaikkapa piirre mitä et huomaa muilla. On sitten piirre ulkoinen tai sisäinen, se on osa sinua.

Herkästi osaamme muiden kautta peilata itseämme, mutta entä jos nyt peilaamme itseämme itsemme parhaana ystävänä? Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi jostakin hänen uniikista piirteestä? Sano samoin itsellesi. 

Tämä voi tuntua vieraalta aluksi, mutta muistahan että sinulla on paljon parempi olo kun valitset olevasi itsesi paras ystävä pahimman vihollisen sijaan. Viha ei kuljeta sinua eteenpäin, rakkaus kuljettaa. 

Kun olet päässyt itsesi kanssa siihen pisteeseen, että koet vahvasti olevasi hyvä juuri sellaisena kuin olet, se vasta vapauttavaa ja voimaannuttavaa on. 

Ole se esikuva mitä olisit nuorempana ihaillut. Ole se "goals ihminen" itsellesi. 

Rakasta, opi ja kehity. Tämä elämä on sinun oma henkilökohtainen matkasi. 

Voit paljon paremmin kun uskot itseesi ja polkuusi. 

Itsevarma ihminen on uskomattoman kaunis, varsinkin kun piirre kulkee käsikädessä ystävällisyyden kanssa. 

Itsevarma ihminen kulkee omaa tietä ylpeänä ja vahvana, mutta kunnioittaa kanssakulkijoita ja nostaa kaatuneet pystyyn. 

Löydä lempeyttä kun sitä tarvitset, löydä sisäistä tsemppiä kun erehdyt. Etsi kiitollisuutta elämän pienistäkin hetkistä. Pyydä anteeksi ja anna sitä myös muille. Olemme vain ihmisiä. Välillä parhaamme on puolityhjä lasi. Joskus puolitäynnä. Ja välillä taas lasi pursuaa yli milloin mitkäkin. Elämä on vaihtelua ja muutoksia täynnä. 

Ja mikä tärkeintä, elämä on liian arvokas itsesi moittimiseen. Sinä ansaitset rauhaa ja rakkautta. 

Herättääkö nämä aiheet sinussa jotain ajatuksia tai tunteita?