Puhumisen ja kuuntelemisen merkitys

Mutta en toimi enään niin. Onneksi. Vetäytyminen hätäisissä tilanteissa tuottaa vain lisää päänvaivaa itselle. Sydämellisesti kiitollinen olen läheisistäni ja teistä siellä, some perheestä. 

Puhuminen on äärimmäisen tärkeää ihan sama mikä olotila on. Jollekin voi ja pitää aina puhua kun tuntuu että oma sisin huutaa jonkinlaista ulosantia tai jos tuntuu että ei kykene toimimaan itsekseen. Kuunteleminen on myös todella tärkeä taito. Syvä läsnäoleva kuunteleminen on joskus maailman ihanin lahja minkä voit antaa toiselle. 

Näitä molempia taitoja opetellaan ihan pienestä pitäen, mutta joskus jompikumpi korostuu enemmän. Mulla kuunteleminen on ollut hyvin vahvasti läsnä elämän varrella. Vasta lähivuosina olen vihdoin ja viimein oppinut sekä sisäistänyt kunnolla puhumisen tärkeyden ja oman äänen esille tuomisen. 

Miten sinä toimit? Oletko puhuja vai kuuntelija? Vai kulkevatko sinulla nämä molemmat piirteet ihanasti käsikädessä?