Kuulumattomuuden syleily

Vuodet vierivät ja en ikinä unohda sitä helpotusta kun keväällä 2011 luin ensimmäisen kerran artikkelin erityisherkkyydestä. Itkin varmaan puoli tuntia syvästä helpotuksesta. "En mä ookaan ainoo!!!" Tunsin ekan kerran elämässäni uudenlaista kuuluvuutta. Loin muutaman uuden ystävyyssuhteen sieluihin joilla herkkyys peilautuu hyvin samankaltaisena kuin omani. Tunne oli niin voimaannuttava. 

Järkyttävien traumojen ja kuoleman silmiin tuijottamisen sekä pitkän eheytymisen jälkeen päätin että teen kaikista mun unelmista ja haaveista totta. Aivan kaikista. Mä en oo mikään ujo tai sisäänpäin kääntynyt, päinvastoin!! Oon rohkea, herkkä, vahva, elämänjanoinen, luova ja vapaa selviytyjäsielu! Elämä on tässä ja nyt ja haluan myös omalla olemuksellani inspiroida muita elämään just sun näköistä elämää. Sä et ikinä voi tietää koska sun maallinen kokemus päättyy. 

Mulla on ollut nuorempana tosi vahva halu tuntea yleistä kuuluvuutta täällä maapallon päällä, mutta nykyään arvostan kuulumattomuutta ja vapautta olla oma itseni yli kaiken. Oon kokenut yksinäisyyttä mutta hiljalleen löytänyt hengenheimolaiseni. Tuntuu ihan uskomattoman voimaannuttavalta kun löytää samankaltaisia ihmisiä joiden kanssa vuorovaikutus sujuu puolin ja toisin. Ihmisiä joilta voit oppia suuresti, käydä milloin vain henkisissä syvyyksissä ja sit toisena hetkenä nauraa "pissaan housuun" naurut yhdessä. Ja sitten on se ihanin tunne kaikista, kun sua ympäröivien ihmisten energiasta välittyy kodinomainen harmonia.. 😌 

Lepään kuulumattomuuden lämpimässä syleilyssä. Oikeanlaisten läheisten ympäröimänä joita arvostan yli kaiken. Heidän olemassaolon takia tunnen nykyään rakkaudentäyteistä kuuluvuutta. Kiitollisuuden voima on tällä hetkellä ääretön. 

Herättääkö aihe sinussa jotain ajatuksia tai tunteita? 

Rauhallista sunnuntaita juuri sinulle ja kiitos kun olet sinä 💎🙏🏻💜